TeamAurea
Aurea-Group-TeamAurea-toni-tyoharjoittelu-koneistaja

Pöytyälle koulutetaan uusia tekijöitä työharjoittelun kautta

Pöytyän Koneistuspalvelu, PKP Machining on saamassa töihin varsinaisen nuorisotiimin, kun kolme uutta koneistajaa täydentää työyhteisöä. Välillä kokeneemmatkin metallimiehet hämmästyvät kuinka hienosti vasta-alkajat sopeutuvat tehtäviinsä. Siihen vaikuttaa hyvä yhteishenki, mukavat työkaverit ja intensiivinen työhön perehdyttäminen. Ari Ylijoki on itse koneistaja mutta myös työnohjaaja, opettaja ja valvoja. Hän on jo kymmenen vuotta toiminut työhön perehdyttäjänä ja nyt hänellä on ajankohtaista kolmekin uutta kokelasta. Yksi heistä on ollut töissä jo hetken verran, toinen palaa konepajalle pidettyään pakollisen tauon armeijan vuoksi ja kolmas suorittaa työharjoittelua kolmannelta vuosikurssilta oppilaitoksesta.
Toni Isotalolle ei ammattia valitessa metalliala ollut lainkaan tuttua ja koulunkin hän aloitti seuraten kaverinsa esimerkkiä. Nyt hän odottaa jo opiskelun viimeistä vaihetta eli näyttötyön tekemistä ja toivoo sen myötä saavansa myös työpaikan PKP:ltä.

Aurea-Group-TeamAurea-toni-tyoharjoittelu-koneistaja-1
Työpaikkaperehdyttäjä Ari Ylijoki ohjaa koneistajaopiskelija Toni Isotaloa itsenäiseen työskentelyyn.
Tonin kutistesovite onnistui heti ensimmäisellä kerralla. (Kuva: Jari Sundgrén)

Kokenut koneistaja on paras opettaja

Ari Ylijoki on ollut koneistaja PKP:llä vuodesta 2005 ja viimeiset kymmenen vuotta hän on oman
työnsä ohella toiminut myös uusien työntekijöiden perehdyttäjänä.
“Monta uutta kaveria on ajettu sisään, kielimuurista riippumatta”, kertoo Ari kokemuksistaan. “Ulkomaalaistaustaisia kavereita on ollut muutamiakin. Itse en ole kielimiehiä mutta hyvin on pärjätty,
työt tulee tehtyä mallioppimisella ja tehokkaalla elekielellä. Työstökoneiden ohjelmista löytyy kuitenkin versio lähes kaikille maailman kielille”, Ari jatkaa.
Perehdyttäjän rooli ei aina ole helppoa, varsinkaan jos toinen ei hallitse ohjelmointia. Siinä tapauksessa hyväkään perehdyttäjä ei aina onnistu tehtävässään sillä koneistajan työ on paljolti tietokoneohjattua, eikä ilman ohjelmointia ja teknisten kuvien lukutaitoa ammatissa pärjää.
“On joskus pikkasen hässäkkää”, Ari kuvailee työpäiväänsä. “Tavaraa tulee ja menee, pitää organisoida omakin tekemisensä ja samalla seurata, että uusi työntekijä saa ohjeistuksen itsenäiseen työskentelyyn”.

Kuva: Ari Ylijoki

Arin muistaa tapauksen, jossa koneistajaa tarvittiin hätäapuna

Vapaa-ajalla Ari tekee jotain aivan muuta. Hän kuvaa kirkkomaalla hautakiviä. Kuulostaa merkilliseltä mutta selitys harrastukselle on sukututkimus. Suomen kirkkoja ja hautausmaita-Facebook ryhmä kerää kuvia hautakivistä, joista sukututkimusta harrastavat henkilöt saavat tietoja edesmenneistä sukulaisistaan.
Ari Ylijoen panostus on jo 23 000 kuvaa ja projekti jatkuu. Kuvausharrastus on hyvää vastapainoa metallialalle, joka sekin saa Arin työstään ylpeäksi. Hän muistelee yhtäkin työtapausta, jossa koneistajan taidoilla pelastettiin asiakas isosta pulasta. Tehtaalla oli erittäin pitkästä kuljettimesta rikkoontunut hammaspyörä ja uuteen tarvittiin kiireellä uusi keskiö. Siinä vaiheessa, kun yli sata autoa jonotti lastausvuoroaan ja tavara piti saada kuljetukseen, Ari kutsuttiin konepajalle hätäapuun. Uusi keskiö saatiin koneistettua, toimitettua nopeasti asiakkaalle, kuljetin kuntoon ja tavara taas liikenteeseen.

Toni seurasi kaveriaan metallialalle, josta ei itse tiennyt mitään

Toni Isotalo on valmistumassa koneistajan ammattiin, joka vielä kolme vuotta sitten oli hänelle täysi yllätys. Sattumalta hän kaverin esimerkistä aloitti alan ammattiopinnot. ” Luulin, että metallilla tehdään jotain vasaralla hakkaamista”, Toni kertoo ammatinvalinnastaan. Siinä vaiheessa, kun toisen vuoden opiskelijana oli valittava hitsaaja vai koneistaja, hän oli jo varma päätöksestään. Hänestä tulisi ammattimies ja työharjoittelu PKP:llä on vahvistanut sitä. ”Olen paljon oppinut lisää, koneistuksen ohjelmointia, kappaleiden viimeistelyä, nostimien käyttöä, trukin ajoa. Koulun käytössä olevat koneet ja laitteet ovat ihan eri sarjaa kuin täällä”, Toni kehuu monipuolista harjoitteluaan. ”On ihan eri juttu koulussa koneistaa 50 mm tankoa täällä työstetään 100 000 kg tai jopa painavimpiakin isoja kappaleita”. Toni odottaakin, että työpaikka perehdyttää hänet kaikkiin töihin, aivan kuten tähänkin asti. ”Ari on hyvä opastaja, ei ole tarvinnut pyöriä tyhjänpanttina ihmettelemässä”, Toni vakuuttaa.

Ammatilliseen peruskoulutukseen sisältyy ammattitaitoa osoittava opinnäyte

Toni suorittaa työharjoittelun yhteydessä opinnäytteen, jossa kootaan yhteen hänen osaamisensa ja taitonsa. Tavoitteena on, että opiskelija tunnistaa keskeiset ammatilliset vahvuutensa ja kehittää opinnäytettä tehdessään luovuuttaan, innovatiivisuuttaan sekä edistää ammatillista kasvuaan. Hän esittelee ja arvioi opinnäytteensä sekä sen suunnittelun ja toteutuksen. Opiskelija edistää opinnäytteellä omaa työllistymistään ja koulutuksen järjestäjä päättää opinnäytteen toteutustavan. ”Toni voisi tehdä opinnäytteensä milloin haluaa. Teemme aihevalinnan yhdessä ja minä valvon toteutusta”, sanoo Ari. Vaativia ja monipuolisia töitä on konepajalla paljon, joten Toni saa hyvät lähtökohdat näyttääkseen, mitä on työharjoittelussa oppinut.

Hyvä tyyppi on helppo kouluttaa

“Toni Isotalo on hyvä tyyppi kouluttaa, pienistäkin vinkeistä ottaa kiinni”, sanoo Ari Ylijoki. Alkuun Ari on tehnyt Tonille esim. ohjelmoinnin koneelle ja näyttänyt, miten tehdään muutosohjelmointi.
Kun Arin työpäivä loppuu ennen Tonia, hän voi luottaa siihen, että Toni pystyy jatkamaan töitä itsenäiseksi.
Miksi sitten hyviä koneistajia valmistuu koulutuksesta niin vähän? ” Ammattikoulua ei arvosteta”, on Arilla vastaus. “Olen monen nuoren kanssa jutellut ja heille on suoraan peruskoulun ammatinvalinnan yhteydessä sanottu, että harkitse vielä, mene mieluummin lukioon!” Paljon on siis tehtävä, jotta asenteet ja ennakkoluulot metallialaa kohtaan hälvenevät.

Kuvat: Jari Sundgrén (JiPS kuvapankki), Tekstit: Raija Sundgrén